Johanneksen Ilmestys

Vastaanottajat: Vähän-Aasian[a] seitsemän seurakuntaa. Rakkaat ystävät! Toivotan teille armoa ja rauhaa Jumalalta, joka oli, on nyt ja kerran tulee, ja Pyhältä Hengeltä[b], joka on hänen valtaistuimensa edessä, 5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta. Hän nousi ensimmäisenä kuolleista eikä enää kuole.[c] Hän on suurempi kuin yksikään maailman hallitsija. Kaikki kunnia kuuluu hänelle, sillä hän rakastaa meitä aina ja on vapauttanut meidät synneistämme vuodattamalla verensä. 6 Hän on koonnut meidät valtakuntaansa ja tehnyt meistä Isänsä, Jumalan, pappeja. Antakaa hänelle aina kunnia! Hän hallitsee ikuisesti! Aamen.

7 Näettekö: hän tulee pilvien ympäröimänä. Kaikki ihmiset näkevät hänet – nekin, jotka hänet lävistivät. Maailman kansat vaikeroivat kauhuissaan, kun hän palaa. Näin todella käy. Aamen.

8 Jumala, joka on ikuinen ja jolla on kaikki valta, sanoo: »Minä olen alfa ja omega[d], alku ja loppu.»

9 Minä, teidän veljenne Johannes, joka kirjoitan tätä kirjettä, olen kärsinyt kanssanne Jeesuksen tähden. Olen myös saanut häneltä kärsivällisyyttä ja pääsen hänen valtakuntaansa niin kuin tekin. Kerron nyt, mitä koin Patmos-saarella.

Minut oli karkotettu saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja kertonut ihmisille, mitä tiesin Jeesuksesta Kristuksesta. 10 Olin eräänä sunnuntaina rukoilemassa. Pyhän Hengen valtaamana kuulin äkkiä takaani kovan äänen, joka muistutti torven toitotusta. 11 Erotin sanat: »Kirjoita muistiin kaikki, mitä näet. Lähetä kirjoittamasi Vähän-Aasian seitsemälle seurakunnalle: Efesoon, Smyrnaan, Pergamoon, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.»

12 Käännyin katsomaan, kuka minulle puhui, ja näin takanani seitsemän kultaista lampunjalkaa. 13 Näiden keskellä seisoi Jeesuksen näköinen mies, joka sanoi itseään Ihmisen Pojaksi.[e] Hänen pitkässä viitassaan oli rinnan kohdalla kultainen vyö. 14 Hänen päänsä ja tukkansa näyttivät valkoisilta kuin villa tai lumi ja silmänsä hehkuvilta kuin tulenliekit. 15 Hänen jalkansa välkkyivät kuin kiillotettu kupari, ja hänen äänensä oli kuin aaltojen pauhu rantaa vasten. 16 Oikeassa kädessään hän piti seitsemää tähteä ja suussaan[f] terävää kaksiteräistä miekkaa. Hänen kasvonsa olivat häikäisevän kirkkaat kuin pilvettömältä taivaalta paistava aurinko.

17 Kun näin hänet, kaaduin kuin kuollut hänen jalkoihinsa. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: »Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen. 18 Minä elän. Olin kuollut, mutta nyt elän ikuisesti. Minä olen voittanut kuoleman vallan.[g] 19 Kirjoita, mitä olet nähnyt ja mitä pian näet. 20 Seitsemän tähteä, jotka näit oikeassa kädessäni, tarkoittavat noiden seitsemän seurakunnan johtajia.[h] Seitsemän lampunjalkaa ovat itse seurakunnat.»

Johanneksen Ilmestys 2 ->