1 Pilatus luovutti Jeesuksen sotamiestensä ruoskittavaksi. 2 Nämä tekivät kruunun orjantappuroista ja panivat sen Jeesuksen päähän. Hänen hartioilleen he panivat purppuranpunaisen viitan. 3 »Terve, juutalaisten kuningas!» he pilkkasivat ja löivät häntä nyrkillä.
4 Pilatus meni jälleen ulos ja sanoi juutalaisille: »Tuon hänet nyt tänne, mutta teidän on käsitettävä, että pidän häntä syyttömänä.»
5 Sitten Jeesus tuli ulos piikkikruunu päässä ja purppuraviitta yllä. Pilatus sanoi: »Katsokaa tätä ihmistä!»
6 Heti Jeesuksen nähdessään ylipapit ja temppelipoliisit alkoivat huutaa: »Ristiinnaulitse! Ristinnaulitse!»
7 Syyttäjät vastasivat: »Meidän lakimme mukaan hänen on kuoltava, koska hän sanoo olevansa Jumalan Poika.»
8 Tämän kuullessaan Pilatus säikähti entistä pahemmin. 9 Hän vei Jeesuksen takaisin palatsiin ja kysyi: »Mistä olet kotoisin?» Jeesus ei vastannut.
10 »Miksi et sano mitään?» Pilatus kysyi. »Etkö tajua, että minun vallassani on, vapautetaanko vai ristiinnaulitaanko sinut?»
11 Silloin Jeesus sanoi: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei Jumala olisi antanut sitä sinulle. Niinpä ne[a], jotka toivat minut eteesi, ovat tehneet suuremman synnin kuin sinä.»
12 Pilatus yritti saada Jeesuksen vapaaksi syytteestä, mutta johtavat juutalaiset sanoivat hänelle: »Jos päästät tämän miehen vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Sellainen ihminen, joka julistaa itsensä kuninkaaksi, on kapinassa keisaria vastaan.»
13 Tämän kuultuaan Pilatus toi taas Jeesuksen ulos ja istuutui kivetyllä korokkeella olevalle tuomarinistuimelle.[b] 14 Pääsiäispäivän aatto oli silloin jo puolessa.
15 »Vie pois!» he huusivat. »Hänet on tapettava – ristiinnaulittava!»
16 Silloin Pilatus luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.
21 Ylipapit sanoivat sen tähden Pilatukselle: »Kirjoitus on muutettava kuulumaan: – ei ’juutalaisten kuningas’ vaan – ’Hän sanoi: minä olen juutalaisten kuningas’.»
22 Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin, eikä sitä muuteta.»
23-24 Kun sotilaat – heitä oli neljä – olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa. Saumattomaksi kudottua paitaa he eivät kuitenkaan leikanneet rikki. »Heitetään arpaa ja katsotaan kuka sen saa», he tuumivat. Näin toteutui se raamatunkohta, jossa sanotaan: »He jakoivat keskenään vaatteeni ja heittivät puvustani arpaa.»[c]
25 Lähellä ristiä seisoivat Maria, Jeesuksen äiti, Jeesuksen täti Salome, Maria, Kloopaan vaimo, ja Magdalasta kotoisin oleva Maria. 26 Kun Jeesus näki äitinsä ja rakkaan oppilaansa[d], hän sanoi Marialle: »Hän pitää sinusta huolta.» 27 Ja oppilaalleen hän sanoi: »Pidä huolta äidistäni.» Sen jälkeen tämä oppilas otti Marian kotiinsa asumaan.
28 Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt loppuun suoritettu, ja hän sanoi niin kuin Raamattu oli ennustanut: »Minun on jano.» 29 Paikalla oli hapanviiniastia, ja joku kastoi siihen sienen, jonka sitten ojensi kepin päässä ylös Jeesuksen huulille.
30 Otettuaan vähän hapanviiniä Jeesus sanoi: »Nyt olen täyttänyt tehtäväni.» Sen jälkeen hän kumarsi päänsä ja antoi henkensä.
31 Juutalaisten johtomiehet eivät halunneet tuomittujen olevan ristillä enää seuraavana päivänä, sillä se oli sapatti (ja vielä tavallista suurempi juhlapäivä – pääsiäinen). Sen vuoksi he pyysivät Pilatusta antamaan määräyksen murtaa ristiinnaulittujen sääriluut, jotta miehet kuolisivat nopeammin[e] ja heidän ruumiinsa voitaisiin ottaa alas ristiltä. 32 Sotilaat tulivat ja katkaisivat ensin ristiinnaulittujen rikollisten sääriluut. 33 Tullessaan Jeesuksen kohdalle he näkivät hänen jo kuolleen eivätkä katkaisseet hänen sääriluitaan. 34 Yksi sotilaista pisti kuitenkin varmuuden vuoksi keihäällä hänen kylkeensä, jolloin siitä vuoti verta ja vettä. 35 Tämän silminnäkijä on itse selostanut kaiken tarkasti sitä varten, että tekin uskoisitte. 36 Siinä, mitä sotilaat tekivät, toteutui raamatunkohta: »Yhtään hänen luutaan ei rikota», 37 ja: »He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.»