1 Kun Paavali ja Barnabas olivat Antiokiassa, sinne tuli Juudeasta miehiä, jotka alkoivat opettaa, että ilman Mooseksen lain määräämää ympärileikkausta olisi mahdotonta kelvata Jumalalle. 2 Paavali ja Barnabas olivat eri mieltä, ja asiasta kehittyi kiivas väittely. Uskovat lähettivät heidät lopulta muutamien paikkakuntalaisten kanssa Jerusalemiin neuvottelemaan kysymyksestä apostolien ja seurakunnan johtajien kanssa. 3 Seurakunta varusti heidät matkalle, ja he lähtivät kohti pääkaupunkia. Samalla he kävivät tapaamassa Foinikian ja Samarian uskovia ja kertoivat näiden suureksi iloksi, että pakanoistakin oli tullut kristittyjä.

4 Jerusalemissa he tapasivat kaikki seurakunnan johtajat – apostolit ja vanhimmat –, ja Paavali ja Barnabas kertoivat näillekin, miten Jumala oli heitä työssään käyttänyt. 5 Silloin muutamat miehet, jotka olivat ennen kääntymistään kuuluneet fariseuksiin, hyppäsivät pystyyn ja alkoivat selittää, että kaikki pakanakristityt oli ympärileikattava ja heidän oli noudatettava juutalaisten tapoja ja rituaaleja.[a] 6 Seurakunnan johtajat sopivat kokouksesta, jossa tämä asia selvitettäisiin.

7 Kokouksessa väiteltiin aluksi pitkään. Sitten Pietari pyysi puheenvuoron ja sanoi: »Rakkaat veljet, tiedätte kaikki, että Jumala valitsi minut joukostamme viemään pakanoille hyvän uutisen, jotta hekin voisivat uskoa. 8 Jumala tuntee ihmisten sydämet, ja hän osoitti hyväksyvänsä pakanat, kun antoi heille Pyhän Hengen aivan niin kuin meillekin. 9 Hän ei tehnyt eroa meidän ja pakanoiden välillä, vaan puhdisti uskolla heidänkin sydämensä. 10 Tahtoisitteko siis oikaista Jumalaa, kun panette pakanoiden kannettavaksi sellaisen taakan, jota emme me enempää kuin esi-isämmekään ole jaksaneet kantaa? 11 Mutta Jeesuksen Kristuksen ilmaisen lahjan ansiostahan me kaikki uskomme pelastuvamme.»

12 Keskustelu tyrehtyi tähän. Barnabas ja Paavali alkoivat kertoa, millaisia ihmeitä Jumala oli heidän välityksellään tehnyt pakanoille.

13 Kun he olivat lopettaneet, Jaakob nousi puhumaan: »Kuulkaa, veljet! 14 Simon Pietari on kertonut, kuinka Jumala ensi kertaa valitsi pakanoita lapsikseen. 15 Tämä pitää yhtä profeettojen ennustusten kanssa. Kuulkaahan esimerkiksi tätä profeetta Aamoksen kohtaa: 16 ’Palaan myöhemmin ja uudistan rikotun sopimuksen, jonka tein Daavidin kanssa[b], 17 että pakanatkin löytäisivät Herran – kaikki, jotka ovat omiani. 18 Herra, joka on ilmoittanut maailman alussa tekemänsä suunnitelman, sanoo näin.’

19 Siksi olen sitä mieltä, ettei meidän pidä vaatia Jumalan luo tulevia pakanoita noudattamaan juutalaisten lakia. 20 Ehdotan, että lähetämme kirjeen, jossa pyydämme heitä kieltäytymään epäsiveellisyydestä, epäjumalille uhratusta lihasta ja myös lihasta, josta verta ei ole laskettu, sekä verestä. 21 Näistä asioistahan on aina puhuttu kaikissa juutalaisten synagogissa joka sapatti.»

22 Seurakunnan johto yhdessä koko seurakunnan kanssa päätti valita keskuudestaan miehet, jotka lähtisivät Paavalin ja Barnabaan mukana Antiokiaan kertomaan päätöksestä. Lähtijöiksi valittiin Juudas eli Barsabbas ja Silas.

23 He saivat mukaansa tällaisen kirjeen:

»Apostolit, Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja muut veljet tervehtivät Antiokian, Syyrian ja Kilikian pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä. 24 Olemme kuulleet, että täältä on tullut sinne uskovia, jotka puheillaan ovat saaneet teidät hämmennyksiin ja epäilemään pelastumistanne[c]. He eivät ole meidän lähettämiämme. 25 Mutta olemme nyt yhdessä sopineet siitä, että kaksi miestä lähtee luoksenne rakkaiden veljiemme Paavalin ja Barnabaan mukana virallisina edustajinamme. 26-27 He ovat Juudas ja Silas. Kumpikin on vaarantanut henkensä Kristuksen tähden. He vahvistavat suullisesti sen, mitä me olemme kiistanalaisesta kysymyksestä päättäneet.

28-29 Pyhän Hengen ja meidän oman näkemyksemme mukaan teidän ei tarvitse kantaa juutalaisten lain taakkaa muuten kuin siltä osin, ettette syö epäjumalille uhrattua lihaa ettekä verta tai lihaa, josta verta ei ole laskettuja kieltäydytte epäsiveellisistä teoista. Riittää kun noudatatte näitä rajoituksia. Jääkää hyvästi!»

30 Miehet lähtivät matkaan. Päästyään Antiokiaan he kutsuivat kaikki kristityt koolle ja antoivat heille kirjeen. 31 Seurakunta tuli hyvin iloiseksi näistä rohkaisevista sanoista.

32 Juudas ja Silas, jotka olivat kumpikin profeettoja, opettivat ja rohkaisivat uskovia. 33 Kun he olivat olleet jonkin aikaa Antiokiassa, he palasivat Jerusalemiin vieden mukanaan seurakunnan kiitolliset terveiset niille, jotka olivat heidät lähettäneet. 34-35 Paavali, Barnabas ja monet muut julistivat kaupungissa Jumalan sanaa ja opettivat ihmisiä.

36 Paavali ehdotti Barnabaalle muutaman päivän kuluttua: »Lähdetään uudestaan niihin Vähän-Aasian kaupunkeihin, joissa julistimme sanomaa Jeesuksesta, katsomaan, miten uskoon tulleet voivat.» 37 Barnabas lupasi lähteä, mutta tahtoi ottaa Johannes Markuksen mukaan. 38 Paavali ei kannattanut ajatusta, koska Johannes oli jättänyt heidät Pamfyliassa. 39 Paavali ja Barnabas riitaantuivat tästä asiasta niin, että Barnabas purjehti Markuksen kanssa Kyprokseen, mutta 40-41 Paavali pyysi toverikseen Silasta. Tämän kanssa hän lähti Syyriaan ja Kilikiaan antamaan hengellistä tukea seurakunnille. Uskovat saattoivat heidät matkaan rukoillen Jumalan siunausta.

<- Apostolien Teot 14Apostolien Teot 16 ->