Paavalin Toinen Kirje Korinttilaisille

Vastaanottajat: kaikki Korintin ja koko Kreikan[a] kristityt.

2 Toivotamme teille Jumalan, meidän Isämme, ja Jeesuksen Kristuksen runsasta siunausta ja rauhaa.

3-4 Kuinka hyvä Jumala onkaan! Hän on Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, kaiken hyvyyden alku, ja hän lohduttaa ja vahvistaa meitä aina koetuksissamme ja vaikeuksissamme. Tarkoitus on, että me puolestamme voisimme samalla tavoin auttaa muita ahdistuneita ja tukea tarvitsevia. 5 Voitte olla varmoja, että mitä enemmän joudumme kärsimään Kristuksen vuoksi, sitä enemmän hän auttaa ja rohkaisee meitä. 6-7 Olemme kokeneet suuria vaikeuksia tuodessamme teille lohdutusta Jumalalta ja tietoa pelastuksesta. Mutta Jumala on antanut meille uutta rohkeutta ja voimaa, mikä on avuksi teillekin. Kun näette, miten hän auttaa meitä, ymmärrätte myös, että hän lohduttaa teitäkin, kun joudutte näihin samoihin kärsimyksiin. Hän auttaa teitä kestämään ne.

8 Teidän on varmasti hyvä tietää, että meillä oli Vähässä-Aasiassa suuria vaikeuksia. Tilanne oli aivan mahdoton: emme edes uskoneet selviävämme hengissä. 9 Meistä tuntui, että olimme kuolemaan tuomittuja, ja huomasimme, miten voimattomia olemme itseämme auttamaan. Se oli vain hyvä, sillä meidän oli luotettava kokonaan Jumalaan. Hän, joka herättää kuolleetkin, oli ainoa, joka voi pelastaa meidät. 10 Hän auttoi meitä silloin ja auttaa yhä uudestaan. 11 Mutta tekin voitte olla meille avuksi rukoilemalla puolestamme. Kun näette Jumalan vastaavan rukouksiinne ja antavan meille mitä tarvitsemme, niin saatte paljon aihetta kiittää häntä.

12 Voimme rehellisesti sanoa, että olemme koko ajan toimineet vilpittömästi. Omatuntomme on puhdas. Olemme kaikessa luottaneet vain Herraan ja hänen apuunsa emmekä omiin kykyihimme. Ennen muuta tämä koskee suhdettamme teihin. 13-14 Olen kirjoittanut teille suoraan ja rehellisesti ilman mitään taka-ajatuksia. Vaikka ette tunnekaan minua kovin hyvin (toivon, että aikaa myöten opitte tuntemaan), haluaisin teidän hyväksyvän minut ja olevan ylpeitä minusta – niin kuin jo alatte ollakin. Minäkin olen ylpeä teistä sinä päivänä, jona Jeesus palaa. 15-16 Olin varma, että ymmärrätte minua ja luotatte minuun, ja siksi aioin tulla katsomaan teitä sekä Makedoniaan mennessäni että sieltä palatessani. Olisitte saaneet kaksinkertaisen ilonaiheen ja voineet varustaa minut Juudean-matkalle.

17 Ehkä kysytte, miksi muutin suunnitelmiani. Enkö ollutkaan varma päätöksestäni? Vai olenko niin epäluotettava, että sanon »kyllä» vaikka tarkoitan »ei»? 18 Varmasti en! Jumala voi todistaa, että kun sanon »kyllä», myös tarkoitan sitä.

19 Timoteus, Silas ja minä olemme kertoneet teille Jeesuksesta, Jumalan Pojasta. Hän ei koskaan sano »kyllä» tarkoittaessaan »ei», vaan tekee tarkasti sanojensa mukaan. 20 Hän täyttää kaikki Jumalan lupaukset, oli niitä miten paljon tahansa. Olemmekin kertoneet kaikille, miten luotettava hän on, että ihmiset kunnioittaisivat Jumalaa. 21 Juuri Jumala on tehnyt teistä ja meistä kristittyjä ja lähettänyt meidät apostoleina kertomaan kaikille hyvää uutista. 22 Hän on painanut meihin omistajanmerkkinsä ja antanut sydämiimme Pyhän Hengen vakuudeksi siitä, että olemme hänen – kuin ennakkona kaikesta, mitä kerran saamme.

23 Jumala voi todistaa, että puhun totta: en tullut tapaamaan teitä, koska en halunnut tehdä teitä murheellisiksi moitteillani. 24 Vaikka en paljoa voikaan vahvistaa uskoanne, koska se on jo vahva, haluaisin tullessani tehdä teidät iloisiksi enkä surullisiksi.

2 Korinttilaisille 2 ->